Pattijoen Metsästysseuran historiaa 90-vuotiselta taipaleelta

Kunnallisen toiminnan alkuvaiheet

Pattijoen kunnan Metsästysseura ry

Yhteinen taival, yhdistys Jahtimiehet

Sota-aika

Omin voimin eteenpäin

Toiminnan laajentuminen uusille alueille

Jaostojen toiminta

Vilkas vuosikymmen

Kunnallisen toiminnan alkuvaiheet

Tarkasteltaessa seuran historiaa on ajatus siirrettävä lähtökohtaan joka on 100 vuotta sitten. Alkuaikojen muistiinpanot ovat maailman tuulissa kadonneet, mutta niistä ajoista kuvan saa kuitenkin jo silloin ilmestyneestä Sanomalehti Raahen Seudusta, jonka lehtiarkistoja minulla oli mahdollisuus katsella ja artikkeleita kopioida. Tästä kiitos Raahen Seudulle ja päätoimittaja Martti Nousiaiselle.

Yhteiskuntamme 1800 - 1900-vuosisadan vaihteessa eli suuren murroksen kynnyksellä. Porvoon valtiopäivät olivat juuri olleet. Suomen Autonomia Venäjän vallan alla oli kiristynyt. Koko yhteiskunnassa vallitsi odotuksen henki. Yhdistysten perustaminenkin oli kyseenalaista - osin kiellettyäkin.

Alueellamme ja eteenkin Pattijoella vallitsi paikallisista olosuhteista johtuen ongelmallinen tilanne. Ei saatu oikein selkeyttä kuntajaon mukaisiin toimintoihin. Valtiovallaltahan oli käynyt jo 1870 - luvun vaiheilla käsky seurakunnan ja kunnan hallinnon erottamisesta. Sen seurauksena opeteltiin kunnissa toimimaan itsellisinä. Ongelmia riitti, koska hallinto oli kehittymätöntä. - Pääasiassa toimittiin edelleen kuin ennenkin. Pattijoen kylä oli Salon emäseurakuntaan kuuluva, mutta osittain Raahen hallintovallan alla. Pattijoella oli samoihin aikoihin kyläläisten keskuudessa virinnyt tavoite oman kunnan perustamisesta. Sen aikaiset Pattijoen "kylänmiehet" olivat edistyksellisiä. Olihan Pattijoki vireä kylä, jossa yhteistoiminta ja yhteenkuuluvuuden tunne oli voimakasta. Toimintaa valjastettiin oman kylän ja kunnan voimistamiseksi, yhteisen paremman päämäärän eteen. Pattijoelle oli perustettu jo heti vuosisadan 1800 - 1900 vaihteessa muutama yhdistys. Yksi vanhimpia on Pattijoen Työväenyhdistys ja Pattijoen Nuorisoseura. Seuraavina Metsästysseura ja Pattijoen Osuuskassaa, josta aikanaan tuli Raahen Seudun Osuuspankki. Näissä useimmissa oli vaikuttajana samoja, edistyksellisiä kylän miehiä. Etunenässä Oskari Frii, Martti Rustanius, Juho Ruotonen, John Riikonen ja Alex Pulkkinen, jotka olivat myös Metsästysseuran perustajajäseniä.

Kuntaan rakennettiin kirkkoakin jo v. 1910, vaikka kirkkoherran ja kanttorin saanti oli hyvin vaikeaa. Olihan siihen saakka ollut yhteinen kirkkoherra ja kanttori Raahen kanssa, josta vaihtoehdosta kaupunkiseurakunta ei halunnut luopua.

Sivun alkuun

Pattijoen kunnan Metsästysseura ry

Tänään tunnemme metsästysseuran nimeltä Pattijoen Metsästysseura ry, mutta alkuperäinen nimi oli vielä tänäänkin intohimoja herättävä kunnan itsellisyyttä osoittava nimiyhdistelmä: Pattijoen kunnan Metsästysseura ry joka perustettiin 11.1.1914 päivätyllä pöytäkirjalla ja rekisteröintiin 4.10.1920 numerolla 2181. Tämä rekisteröinti on edelleenkin voimassa. Seuran 1. puheenjohtaja - sihteeri oli Oskari Frii ja varapuheenjohtajana Martti Rustanius. Seuramme on alueen vanhin metsästysseura. Joissakin yhteyksissä on sotkettu Raahen Purjehdusseuran ruotsinkielinen nimi - metsästysseuraksi. ( Asian olen tarkistanut / V Sipola.) Seuran nimi itse asiassa oli yhdistysrekisterissä virallisena nimenä vielä viime vuosikymmenelle (1990) saakka, mikä vasta seuran kiinteän omaisuuden karttuessa jouduttiin muuttamaan Pattijoen Metsästysseura ry:ksi, koska kauppakirjat epähuomiossa tehtiin em. seuran nimellä.

Seuran perustamisaikaiset säännöt olivat edistykselliset ne antoivat mahdollisuuden moninaisiin toimintoihin. Seura sai kuin sattuman oikusta luvan perustaa ampumaradan ja harjoittaa tarkkuusammuntaa. Seurajäsenyytensä varjolla tuli mahdollisuus hankkia aseita ja ammusmateriaalia. Seuran ylimpänä motiivina oli metsästyksellinen syy sekä oman kunnan alueella metsästysoikeuksien puolustaminen, jonka vuoksi metsästysseura Pattijoelle perustettiin. Metsästykselliset perinteet Pattijoen alueella olivat olleet varsin avaria. Metsästäjiä oli vähän ja "lääniä" paljon. Metsästyksen aikajakso, milloin riistaa pyydettiin, ei juurikaan koettu olevan, vaan käytiin metsällä silloin kun oli tarvetta saada ruokaa pöytään - olipa vuodenaika mikä tahansa . Tämä oli aivan maan yleinen ja vallitseva toimintatapa.

Perinteiden mukaan metsällä käytiin vain - kuka missäkin. Vaikka metsästäminen olikin hulppeaa, niin kuitenkin ymmärrettiin jo riistansuojelu. Heti seuran alkuajoilta on merkintöjä riistansuojeluun liittyvistä päätöksistä ja rajoituksista. Rauhoitus- ja suojelualueita perustettiin välittömästi, samoin rajattiin saalismääriä.

Seuran perustamisella ja maiden vuokraamisesta metsästysmaaksi Pattijoen kunnan Metsästysseuralle haluttiin pitää kiinni ja saada alueet seuran jäsenten metsästysalueeksi. Tietenkään kaikki eivät vuokranneet omistamiaan maita metsästysmaaksi tai maanomistaja oli suusanallisesti luvannut metsästysmahdollisuuden muille, lähinnä ulkokuntalaisille. Tämän monimuotoisuuden seurauksena ajauduttiin myös henkilökonflikteihin. - Enemmän ymmärtämättömyyttä.

- Naapuripitäjän jahtimiehet v. 1918 syksyllä, etunenässä pormestari, sahanomistaja ja konsuli joutuivatkin varsinaiselle tulilinjalle. Metsällä ollessaan Pattijoen puolella ja koettaen saada metsässä olevaa miestä poistumaan metsästystapahtumasta. Sattui kuitenkin heille pahaksi onneksi niin, että ao. henkilö seisoi omistamallaan maalla. Mies oli pattijokinen maanomistaja ja metsästäjä, joka oli vuokrannut maansa Pattijoen kunnan Metsästysseuralle. Vieraat yrittivät häätää miestä pois. Tämän tapahtuman seurauksena tilanne ryöstäytyi hallinnasta, jopa niin paljon, että asiaa käsiteltiin sitten 7 keräjäistunnon verran Raahen käräjillä, otsikoi Raahen Seutu. Asianajajia käytettiin Helsinkiä myöten.

Lopullinen päätös käräjillä saatiin aikaiseksi vasta kolme vuotta myöhemmin v. 1921. Vähän jäi villoja oikeudenkäynnistä käsiin. Kustannukset oikeudenkäynnistä maksoi kuitenkin valtio. Meidän kaikkien onneksi nämäkin ovat historiaa, vaikka vaikutukset kuitenkin olivat vuosikymmenten mittaisia. .

Sivun alkuun

Yhteinen taival, Jahtimiehet, saloistelaisten kanssa

Naapuripitäjässä Saloisissa Heikki Oravan talossa perustettiin 8.3.1920 Saloisten Metsästysseura. Aikalaisten kertoman mukaan samoista syistä kuin Pattijoellakin. Naapurin luvaton metsästys viritti seuran perustamiseen. Tähän rohkenen ottaa kantaa, koska minulla oli henkilökohtaisesti tilaisuus olla mukana näiden jo pois menneiden pattijokisten ja saloistelaisten metsästäjien mukana - silloin kun sulatettiin leipää nuotiolla ja ryypättiin jäähileistä maitoa pullosta. He kertoivat ja muistelivat nuotiotulilla menneistä.

1910 - 1920 luvun vaihteessa Raahen Seudussa oli useita ilmoituksia, joissa varoiteltiin salametsästyksestä toisen mailla. Ilmiannoista luvattiin palkkio, irtokoirista luvattiin tapporahaa, haukoista ja pöllöistä puhumattakaan. Kalma niminen koirakin oli kadonnut Pattijoen Ylipään maastoon, jota Raahen Seudun palstoilla huhuiltiin.

Pattijoen seuran perustamisen 1. vuosikymmen kuitenkin meni ja seura opetteli toimimaan ja jäsenet siinä mukana. Arvelen, että kuitenkin toiminta alkoi kuihtua kun Raahen Seudussakaan ei ole muutamaa vuosikokousilmoitusta lukuun ottamatta uutisia tai ilmoituksia. Ehkä tilanne laantui vetäjien puutteeseen. Vuosikymmenen vaihde oli kovin "raastuvanpitoista" aikaa.

Molempien metsästysseurojen, Pattijoen ja Saloisten, kuihtumisen seurauksena ja yhdistääkseen voimansa - Pattijoen kunnan Metsästysseura liittoutui Saloisten Metsästäjien kanssa 1930-luvun puolivälissä. Perustettiin yhteinen seura Jahtimiehet. Seura rekisteröitiin 25.11.1937 numeroilla 29253. Seura hankki myös niitä kuuluisia, aseen perään kiinnitettäviä messinkisiä koirankuva-merkkejä.

- Ennen yhdistymistä Saloisten Metsästysseura oli kuuluttanut Raahen Seudun palstalla jäsenistöään kokoon jo niinkin varhain kuin 25.1.1925 otsikolla: Jatkaako Saloisten Metsästysseura toimintaansa? Liekö tässä ollut myös yhtenä yhdistävänä tekijänä se, että 1935 perustettiin Pattijoelle ja Saloisiin sen aikainen Riistanhoitoyhdistys. Molempien kuntien jahtimiehet päättivät ponnekkaasti puolustaa omia metsästysmaita naapurikunnan metsästäjiä vastaan.

Jahtimiehet-seura yhteisillä Pattijoen ja Saloisten mailla, jatkoi toimintaansa koko 1930-luvun loppuun ja koko sotien ajan. Kuitenkin pöytäkirjoista päätellen alussa hyvin - ehkäpä pattijokisin voimin. Jahtimiehet - vuosikokouksia lehden mukaan pidettiin Palon koululla ja Pattijoella Ingerttilän talossa. Tosin sodan aikana toiminta luonnollisesti kokousten osalta oli vähäistä, mutta huolta kuitenkin kannettiin riistanhoidosta: Salametsästyksestä, ansapyynnistä, keväällä soidinvartijoiden saamisesta, koirakurista ja jäsenmaksuista. Ansapyynti olikin aivan yleistä, jatkuen jopa sotien jälkeiseen aikaan. Pyyntimenetelmään oli totuttu jo vuosikymmenten aikana.

Puheenjohtajana toimi monia vuosia ankara metsämies ja metsästäjä räätäli J Pekkala Raahesta, joka oli raahelaisuudestaan huolimatta Pattijoen Metsästysseuran jäsen..

Sivun alkuun

Sota-aika

Voisi hiukan myös arvella, että ensimmäiset hirvipeijaiset olisivat olleet alueella v. 1941, koska silloin Jahtimiehet - seura päätti tarjota hirvisoppaa kyläläisille. Aikalaisen kertomuksen mukaan tarjouksen motiivi oli se, että monesta perheestä oli että miehet olivat sodassa ja useasta talosta oli mies kaatunut. - Lienee tässä nykyisinkin käytössä olevien hirvipeijaisten alku?

Jäseniä sota-aikana Jahtimiehissä on ollut noin sata, ja sota-ajasta johtuen saatettiin silloin maksaa rästissä olleet 3 vuoden maksut 296 mk Suomen Metsästysliitolle jäsenmaksun ollessa 1 mk / jäsen. Sotien jälkeen v 1945 oli neuvottelukosketus oli raahelaisten kanssa yhteisistä rauhoitusalueista, jopa yhteisen seuran perustamisesta. Seuran perustamisajatus ei tuottanut tulosta. Menneet metsästys-tapahtumat olivat siinä merkittävänä esteenä. Silloin luottamus ja yhteistyön mahdollinen toimivuus puuttui.

Jahtimiesten kevätkokouksessa 5.5.1946 päätettiin rakentaa metsästysmaja Pattijoelle Hummastinvaaralle. Samaan aikaan pattijokiset kuitenkin alkoivat pohtia oman seuran uudelleen ylös nostamista, koska seuraa ei koskaan ollut lakkautettu..

Samassa kokouksessa päätettiin rauhoittaa toistaiseksi Raahen kaupungin rajasta lähtien Pattijoella Ouluun menevän tien merenrantapuoli Pölläntiehen saakka. Kiellettiin myös sotilaskiväärien täysmantteliluotien käyttö. Tätä eivät kaikki pattijokiset luonnollisestikaan hyväksyneet. Suuri osa seuran metsästysalueesta rauhoitettiin muiden päätöksellä. Tämä johti siihen, että pattijokiset alkoivat pohtia oman seuran uudelleen ylös nostamista.

Jahtimiehet pyrkivätkin jälleen liittoutumaan ja yhteistyöhön Raahen Eränkävijöiden kanssa.. Toimikuntaan valittiin saloistelaiset Karppinen ja Bergström. Neuvottelut eivät tuottaneet silloinkaan tulosta.

Jahtimiesten syyskokous 1946 valitsikin sitten johtokuntaan vain saloistelaisia, kun pattijokiset olivat 11.8.1946 järjestäytyneet entisen eli Pattijoen kunnan Metsästysseuran ympärille.

Kahden pitäjän yhteinen seura Jahtimiehet oli kuivumassa kokoon , mutta lopullinen isku seuralle tuli kun Pattijoen Ylipään miehet joutuivat sammuttamaan v. 1948 Ylipään koulun tulipaloa, kun olisi pitänyt olla äänestämässä Jahtimiehet-seuran jatkumisen puolesta. Näin kertoili Pattijoen MS:n puheenjohtaja Kalevi Kallio. Pattijoen Ylipään jahtimiehet olisivat olleet halukkaita jatkamaan Jahtimiehet rivissä, koska metsästysalueet olisivat olleet "nurkan" takana.

Sivun alkuun

Omin voimin eteenpäin

Pattijoen kunnan Metsästysseura vahvisti kokouksessaan 25.8.1946 Hummastinvaaroille Metsästysmajan rakentamisen . Pattijoen kunnan Metsästysseuran toiminta alkoikin kohtuullisen vilkkaana heti alusta alkaen. Maita vuokrattiin ja jäsenistön määrä kasvoi. Metsästysmajan rakentamisen rahankeräys tuotti 6130 senaikaista markkaa. Majan rakennustalkoita oli v. 1948 useita. Rakennuspuut kannettiin useita kilometrejä tiettömän taipaleen taakse. Majahan sijaitsi keskellä syänmaata! - Sittemmin Maja jäi uuden 8-tien alle ja on nyt siirretty "raakkina" Vaaroilta Hummastinjärvelle menevän tien varrelle.

Epäilys on, että ilman Majaa 8-tiekin olisi ties missä. Suunnittelija osasi piirtää tien juuri Majan päälle.

Susikin hätisteli vuonna 1948 pattijokisia., jääden vielä asustelemaan Pattijoen ja Olkijoen väliselle alueelle. Tontti oli vain liian pieni, vaikka ei sudesta juuri haittaakaan ollut. Susi otti häirintöjen jälkeen suunnan kohti sisämaata ja Nivalaa, jossa se joutui metsästäjien saaliiksi. ( Erkki Ahon muistelmat)

1950-luvulla seura toimi hiljalleen. Majaa Hummastinvaaroilla kunnostettiin. Saman vuosikymmenen alussa alkoi hirvikanta ja hirvenmetsästys elpyä. Sota-ajan vuodet olivat verottaneet kantaan elämän ehdoilla.

Vuosikymmenen lopulla Raahen Seutu otsikoi hirvikannan olevan hyvin runsaan. Hirvenmetsästystoiminta tuotti tuskaa puolesta ja vastaan yli seurarajojen, aiheuttaen eripuraa seurojen ja ihmisten välillä. Ongelman aiheuttajana oli henkilökysymysten lisäksi myös senaikainen lainsäädäntö. Hirvenkaadot ampujineen otsikoitiin isoina tapahtumina lehden palstalla. Saatiin 500 jopa 600 kilon otuksia! Vuosikymmenen - 1950 lopulla seurassa oli runsaat 100 jäsentä.

Metsälintukatokin oli tuttua jo 1954. Samana vuonna Raahen Seutu uutisoi: Rusakko nähty Raahessa. Raahen Seutu otsikoi siitä näyttävästi. Riistan myynti kiellettiin alueellamme 1950-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin eli 1950 - 1960 luvun vaihteessa olkijokiset alkoivat puuhata kylälle omaa seuraa, joka sittemmin toteutuikin monen mutkan jälkeen. Saimme Olkijoen Erämiehistä oivat ja hyvät naapurit joiden kanssa on hyvä ja sopuisa toimia. Siitä kiitos!

Pattijoen Metsästysseuran alueelle tuli jälleen 1960-luvun alussa susi. Kiireesti metsämiehet asemiin. Susi saatiinkin sitten kaadettua Pyhäjoen Liminkakylällä  pattijokisen Jussi Arolan ja vihantilaisen Rainer Seppälän ampumina 29.12.1962. Susi aiheutti monenlaista polemiikkia.

Samainen vuosikymmen 1960 toi sitten muutoksia ja vireyttä koko seuran toimitaan. Rautaruukki teki tuloaan ja Pattijoen Metsästysseuran jäsenmäärä kasvoi Rautaruukin tulon myötä ja uudet jäsenet toivat uusia virikkeitä seuran toimintaan. Seuraan liittyikin runsaasti Pattijoella kolme vuotta vakituisesti asuneita kuntalaisia.

Puheenjohtajina siihen vuosikymmen loppuun mennessä Pattijoen seurassa olivat ainakin olleet Erkki Aho, Pertti Metsola, Eemil Kallio, Reino Näsi, Kauko Sarkkila ja Kalevi Kallio .

Uusien tuulien mukana 1970-luvun alussa, Alpo Sipola puheenjohtajana, kasvoi seuralle tarve saada oma kiinteä tukikohta. Puheenjohtajalle annettiin tehtäväksi selvittää hanketta. Etsinnän tuloksena löydettiin hirsinen maalaistalo Murronperältä, noin 10 km. Palokankaasta. Neuvottelut talosta johtivat siihen, että hirsikehikko saatiin siirtää Pattijoen Metsästysseuran tarpeisiin.. Rautaruukilta, Palokankaalla Olkijokivarresta saatiin vuokrattua noin hehtaarin kokoinen tontti. Tontti sijaitsee erittäin luonnonkauniilla paikalla . Sittemmin rakennustontille on aktiiviset seuramme jäsenet tehneet lisää rakennuksia.

Sivun alkuun

Toiminnan laajentuminen uusille alueille

Seuran uusi ilme lisäsi vettä toiminnan rattaisiin. Seurasta kasvoi merkittävä vapaa-ajan toimintaa ylläpitävä yhdistys. Metsästystoiminta sinänsä pysytteli luonnollisesti entisissä uomissa, mutta kennel- ja urheilutoiminta vilkastui. Jäsenmäärä kasvoi ollen 1989 jo noin 300 jäsentä.

Seuran aktiivinen toiminta jäsenistön omaehtoisella harrastustoiminnalla toi tuloksia. Toiminnan vilkastuminen, hyvä taloudellinen tila toi mukanaan ympäristöasioiden parantamiseen tai muuttamiseen myös kokeilun halua.

Olkijoella Yrjänän lahden perukkaa niitettiin useamman vuoden ajan aivan hehtaaritolkulla, liekö ollut pian 20. Ranta-alueelle kaivinkoneella kaivettiin "monttuja" sorsa-alatiksi, jotka toimivat pesintä- ja ruokailupaikkoina.

Toiminta kantoi hedelmää, järviruoko väheni ja lintukanta lisääntyi. Pahaksi onneksi Pattijoen Jakokunta aloitti vesijättömaiden jaon ja seura epävarmassa tilanteessa luopui ranta-alueen kunnostamisesta. Riistanhoitotyö oli hyvin aktiivista ja vireää.

Urheilutoiminta, eteenkin hirvenhiihto- ja juoksu nousi, huipentuen aikanaan Suomen Mestaruuksien saantiin saakka, useista muista palkinto- ja pistesijoista puhumattakaan. Urheiluharrastus toi mukanaan myös naapuriseurojen kanssa tapahtuvaa urheilullista yhteistyötä. Sen yhteistyön hedelmiä seurat ovat saaneet nauttia jo tähän saakka - ja tästä eteenkin päin.

Luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa seura on hakenut ja saanut tietoa Oulusta, ympäristökeskuksesta, kuin myös Pattijoen yläasteen biologian lehtoreilta. Muutoinkin luonnonsuojelutoiminta on ollut seuran yksi merkittävä strategia. Näin se on määritelty myöskin seuran säännöissä vuodelta 1914. Seuran jäsenistö on hyväksynyt ja luottanut oikealla tavalla luonnonsuojeluun liittyviä asioita. Olemme luottaneet neuvottelukumppaneihin.

Seuran jäsenistö katsoo, että metsästys ja luonnon- sekä ympäristönsuojelut ovat toistensa tukena, eivät toisiaan vastaan. - Tietenkin on asioita, joita metsästysseura ei voi suoraan hyväksyä, mutta niistäkin on kyetty neuvottelemaan ja saamaan yhteinen sopu.

1980 luvulla seuran puheenjohtajina ovat olleet Seppo Isoräsy, Pauli Silvola ja Veikko Sipola. Viimeksi mainittu jo vuodesta 1986 lähtein.

Pattijoen seuran kenneljaoston toiminta on ollut aina aktiivista. 1980 -luvusta lähtien se on kattanut useita metsästyskoirarotuja. Samalla se on lisännyt seurojen välistä yhteistyötä ja alueellista kenneltoimintaa. Kenneltoiminta toi seuralle mukanaan myös aktiivisen fasaaninkasvatuksen.

Sivun alkuun

Jaostojen toiminta

Seuraan perustettiin vasta 1980-luvulla emäseuraan kuuluva hirvijaosto, kun aikaisemmin jaostoja oli vain riistanhoito-, urheilu- ja kenneljaosto. Näissä vanhoissa jaostoissa toiminta oli ollut vakaata jo vuosikymmenet..

Hirvenmetsästys aikaisemmin oli vuosikymmeniä tapahtunut seuran mailla ns. hirviporukan toimesta, jolle annettiin vain metsästysoikeus seuran maille. Istuvan puheenjohtajan Veikko Sipolan vaatimuksesta ja toiminnan selkeyttämiseksi hirvijaosto perustettiin, vaikka siihen "jostakin" syystä suhtauduttiin varauksella.

Esko Kallion ( silloinen hirvenmetsästyksen johtaja) selvityksen tuloksena jaosto perustettiin "kunhan byrokratia ei sotke" toimintaa. Jaoston toimintaa on nyt ollut siitä lähtien ja kaikki koko seura ja hirvenmetsästäjät mukaan lukien ovat hyötyneet tilanteesta. Byrokratiakaan ei ole pahemmin sotkenut toimintaa, mutta kuitenkin johtokunta on ollut tilanteen tasalla. Mitä se aikaisemmin ei ollut.

Hirvisaaliit olivat v. 1984 huippua 152 eläintä. Tämän seurauksena hirvikanta romahti. ja kanta oli pohjalukemissa hyvin pitkään. Vuonna 1997 ammuttiinkin vain 7 eläintä.

Seura liittyi 1984 hirven Raahen Riistanhoitoyhdistyksen yhteiseen hirven kaatolupajärjestelmään eli ns. yhteislupajärjestelmään, joka toi kaikkinensa helpotuksia koko hirvenmetsästykseen.

Naapuriseurojen kanssa käytiin 1980 luvun lopulla neuvotteluja aktiivista yhteistyöstä ja toiminnasta. Pidettiin yhteisiä tilannekatsauksia, joissa Pattijoen seura oli aktiivinen aloitteen tekijänä. Ympäristö ei vain ollut tottunut aktiiviseen ennakkoluulottomaan ja ehkäpä radikaaleihinkin toimintamuotoihin. Naapuriseuroista tuli kuitenkin hiljalleen yhteistyökumppaneita yhteisessä harrastuksessa. Tieto voitti alaa luulon kustannuksella. Seuran omat jäsenet olivat luottaneet ja uskoneet seuramme omaan toiminta-ajatukseen.

Maaherra Ahti Pekkala vieraili seurassamme 21.10. 1989. Esko Kallio oli jahtivoutina.

Sivun alkuun

Vilkas vuosikymmen

1990- luvulla oli muutoinkin hengästyttävän paljon tapahtumia, oli useita rakennusprojekteja . Jäsenet tekivät saunan-, nylkyvajan ja liiterin, osin uutta ja osin korjaten entistä. Seura suuntautui selkeästi ulospäin, mikä puolestaan toi jäseniä sisäänpäin. Seuran jäsenmäärä kasvoi sadalla. Lahjoitettiin pöytiä Kopsan Maamiesseuran talolle, samoin lahjoituksia Pattijoen Veteraaniyhdistykselle .

Kilpailutoiminta oli vireää ja se vaatimuksena rakennettiin puhelinyhteys Majan ja Rhy:n ampumaradan välille. Seuran hirvenhiihtäjät- ja juoksijat kahmivat palkintoja Suomen Mestaruustasolle saakka. Olkijokisuun alueesta tuli lintuvesialue 1991 ja Lintumiehet kävivät esittelemässä toimintaansa. Sen seurauksena Pattijoen metsästysseura vei opastus / ohjetauluja ranta-alueille. v. 1991 monivuotinen seuran sihteeri Heino Nissilä luovutti tehtävät seuraajalleen ja sihteeriksi istuutui Juha Laitinen.

Pattijoella v. 1992 yhdistyksellisesti erinomainen asia tapahtui kun Ylipään Maanomistajien metsästysseura liittyi Pattijoen Metsästysseuraan. Tämä liitos kaikkinensa osoitti erinomaista siviilirohkeutta. Yhdistyminen lisäsi voimakkaasti yhteenkuuluvaisuutta ja erinomaista seurahenkeä. Aktiivinen Kenneljaosto järjesti seuran historian 1. koiranäyttelyt Pattijoella 1994. Näyttelyyn osallistui koiria runsaasti yli sata.

Seuran toimintavireys oli kiivasta: Jaettiin stipendejä urheilusaavutuksista, rakennettiin Kota Rakkeenperälle, kunnan maalle. Lahjoitettiin Pattijoen Maataloustuottajille 2000 mk metsä- ja riistatalouskoulutukseen. Sillä katsottiin olevan myönteisyyttä metsästysseuran kannalta. Tietoimitus Majalle tehtiin 1994 jonka jälkeen ostettiin Rautaruukki Oy:ltä seuralle runsaan 10 ha:n maa-alue, missä majamme sijaitsee. Samalla saatiin Raahen Ampujat vuokralaiseksi.

Vuonna 1996 luonnonsuojelullinen toiminta nousi Suomessa myös metsästystoimintaan vaikuttavaksi tekijäksi. Kiellettiin lyijyhaulit vesilinnun metsästyksessä. Rautahaulit ja muut ns. lyijyn korvaavat aineet tulivat markkinoille. Tästä riitti puhetta, kun metsästäjät olivat sitä mieltä, että lyijyhauli on ylivertainen metsästyspatruunassa.

Syksyn 1996 vuosikokous päätti, että jänistä metsästetään. Kuitenkin johtokunta vuosikokouksessa annetulla valtuutuksella päätti jäniskannan vähyyteen vedoten rauhoittaa jäniksen. Muutama yksittäinen jäsen halusi kaataa johtokunnan päätöksen ja kaataa samalla koko valitun johtokunnan yrittäen saada yleisen kokouksen koolle. Menettelytapa oli mielenkiintoinen ja edusti muutaman yksittäisen jäsenen hengentyön tuloksia. Neuvotteluilla siitäkin selvittiin sillä seuran suuri enemmistö tajusi kuitenkin kokonaisuuden.

Seuran aktiivisen toiminnan yksi merkkipaalu oli sekin, kun käytiin Metsästysseuraa edustamassa Pattijoen Urheilijain pesäpallo-ottelussa jakaen parhaalle pattijokiselle pelaajalle seuran lahjoittamat hopealusikat.

V. 1997 hankittiin lupa luonnonvarasten lintujen, teeren ja koppelon munien hankinnasta. Seuran anomaa laillista lupaa ei voitu paikallisen RHY.n voimakkaasta halusta ja toimesta kumota, vaan Riistanhoitopiiri luonnollisesti myönsi luvan. Riistanhoitoyhdistyksen johtokunta ei tykännyt ja koetti saada luvan eliminoiduksi. Lupa saatiin, mutta suhteet meni.

Hakatien koululaisille pidettiin Eräpäivät, jonka seurauksena yhteistyö koulun kanssa virittyi yhdeksi toimintamuodoksi. Yhteistyö muotoutui sittemmin enemmän Pattasten yläasteen kanssa. Vaikka seura oli aktiivisesti mukana monessa , niin metsästystäkin harjoitettiin välillä. Entiseen tapaan pienriistan metsästys oli eniten jäseniä metsälle vetävä.

Viime vuosina on riistansuojelullinen toiminta ollut yhteiskunnan sektorilla korostetusti mukana. Metsästysseura on kuitenkin vuosikymmenten aikana tehnyt sääntöjensä mukaista suojelutyötä. Aina on seuran alueilla ollut rauhoitettuja lohkoja riistakannan lisääntymis- ja suojelualueena.

Muutaman vuoden projektina on ollut Pattijoen Pohjoishaaran merenranta-alueen emolehmien laiduntaminen maanviljelijä Timo Maliniemen myötävaikutuksella. Ranta-alue on muuttunut aivan oleellisesti. Jopa niin paljon, että aitausalueen laajentamiseen ympäristö luo paineita. Tulevaisuudessa näemme miten edistytään.

Tämän kuluvan ja viime vuoden aikana on Majalla ollut jälleen rakennus- ja kunnostustyötä. Lihankäsittelytilojen rakentaminen ja Majan kunnostaminen. Kylmiötilan koneiston hankki, asensi ja lahjoitti Eero Kallio, pitkän linjan metsästäjä ja armoitettu hirvimies.

Seuramme toimintaa on kunnioitettu jopa niin, että Pattijoen Metsästysseuralla oli tänä syksynä 14.10.04 metsällä kahden maan Maaherroja: Koti Suomesta Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen ja Venäjältä Vologdasta Pozgalev Vjatseslav, Vologdan läänin maaherra seurueineen.

Jahtivoutina tällä onnistuneella metsästysretkellä oli seuramme mainio metsästäjä ja yhteishengen luoja hirvipäällikkö Eino Ylitalo.

Miten metsästysseuran toiminta on ollut mahdollista? Tähän kaikkeen on tarvittu maanomistajia jotka ovat vuoranneet maat, hyvä yksituumainen ja ahkera jäsenistö ja johtokunta. He ovat kokouksissa olleet yksimielisiä, mutta kriittisiäkin päätöksen tekijöitä.

Näillä eväillä seuramme on kehittynyt ja kasvanut alueen suurimmaksi Metsästysseuraksi jotka samoilevat noin 15 000 hehtaarin alueella.

Pitkäaikaisina sihteereinä eri vuosikymmenillä ovat toimineet Eino Kamutta, Aug. Viitanen, Erkki Aho, Kauko Sarkkila, Reino Näsi, Heino Nissilä, Juha Laitinen ja Kyösti Takkinen.

Puolipitkä oppimäärä Pattijoen Metsästysseuran toiminnasta päättyy tähän. Aloitamme nyt huomionosoitusten jaon.


Pattijoella 28.10.2004

- laatinut ja esittänyt seuran 90-vuotisjuhlissa Pattijoen Kuuselassa

Veikko Sipola
puheenjohtaja


Sivun alkuun